Maksimisyke tarkoittaa sitä kaikkein korkeinta sykettä, joka voidaan saavuttaa maksimaalisella rasituksella. Maksimisykkeeseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, perimätekijät, sekä harjoittelun määrä ja laatu. Luotettavin tulos maksimisykkeestä saadaan, kun se testataan ammattilaisen toimesta, mutta sen määrittämiseen on olemassa myös muita, suuntaa-antavia keinoja.
Miksi maksimisykkeen tietäminen kannattaa harjoittelussa?
Maksimisykkeestä on paljon hyötyä, jos treenaa säännöllisesti. Tämä johtuu siitä, että syke ja hapenkulutuksen lisääntyminen harjoittelun aikana ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Kun määritellään maksimisyke, voidaan laskea jokaiselle henkilökohtaiset sykerajat ja saavuttaa näin ollen paras mahdollinen hyöty treenistä. Treenin tulisi olla riittävän haastavaa, mutta ei kuitenkaan liian raskasta. Treenin tehokkuuden ja elimistön hapensaannin tulisi kummankin säilyä riittävänä.
Maksimisyke voi nuorella ihmisellä nousta jopa yli kahden sadan, mutta tyypillisesti aikuisella ihmisellä se jää reilusti alle tämän. Parhaiten maksimisyke saadaan rasituksessa, esimerkiksi kuntopyörää polkemalla. Tällöin seurataan sydämen sähkökäyrää eli EKG:tä rasituksen ajan.
Maksimisykkeen yksinkertainen laskukaava
Maksimisykkeen voi laskea yksinkertaisimmin laskukaavalla, joka perustuu ikään. Tämä laskukaava on kuitenkin vain suuntaa-antava ja perustuu eri ikäisten ihmisten arviosykkeeseen. Perinteisen kaavan mukaan maksimisyke saadaan, kun vähennetään oma ikä luvusta 220. Tällöin esimerkiksi 40 vuotiaan ihmisen maksimisyke olisi 220-40 = 180.
Laskukaavasta on kehitetty useampia variaatioita johtuen siitä, että esimerkiksi miesten ja naisten väliset erot maksimisykkeen suhteen ovat huomattavia ja perinteisen laskukaavan sanotaan soveltuvan paremmin miehille kuin naisille. Naisille vaihtoehtoinen kaava voisi olla esimerkiksi 206 – (0,88 x ikä).